Viljar Miniatures, Huittinen

Amerikan miniatyyrihevoset

Amerikan miniatyyrihevonen on viimeisen harjajouhen kohdalta mitatulta korkeudeltaan alle 34" eli reilu 86cm korkea. Se on ulkomuodoltaan ja mittasuhteiltaan hevosmainen. Monilla amerikan miniatyyreillä on myös näyttävät liikkeet.

Rotumääritelmä

Yleisvaikutelma: Pieni, terve, tasapainoinen hevonen, jolla hyvä rotu- sekä sukupuolileima. Yleisvaikutelmaltaan hevosen tulisi olla symmetrinen, vahva, ketterä sekä valpas. Rotuihanteen ollessa mahdollisimman pieni, tulee tuomarin tasavertaisten kilpailijoiden kesken suosia pienempää.

Pää: Normaalin kokoinen kaulaan ja ruumiiseen nähden. Leveä otsa ja suuret, älykkäät silmät kaukana toisistaan. Suhteellisen lyhyt matka silmistä turpaan. Sivuprofiili joko suora tai hieman kovera. Suuret sieraimet. Pieni turpa. Tasapurenta.

Korvat: Keskikokoiset, valppaasti liikkeessä. Korvien kärjet taipuneet kevyesti sisäänpäin.

Kaula: Taipuisa, pitkä, oikeanlainen suhteessa ruumiiseen ja rotutyyppiin. Pehmeä liitoskohta säkään.

Lapa: Pitkä, kalteva, sallii vapaan liikkeen.

Vartalo: Lihaksikas, vahvat luut ja olemus. Tasapainoinen ja sopusuhtainen. Lyhyt selkä ja lanne suhteessa alalinjaan. Tasainen ylälinja. Syvä runko.

Takaosa: Pitkä, lihaksikas lanne ja reisi. Risti samalla korkeudella sää'än kanssa.Hännän sijainti ei ole niinkään tärkeää, vaan sen kaunis laskeutuminen.

Jalat: Suorat ja yhdensuuntaiset edestä katsottaessa. Suora ja puhdas vaikutelma katsottaessa sivusta niin, että kavioiden kärjet osoittavat suoraan eteenpäin. Vuohiset (noin 45 asteen kulmassa) liittyvät kauniisti kavioihin. Kaviot pyöreät ja tiiviit, säännöllinen vuoleminen toivottavaa. Pehmeät, sujuvat askellajit.

Historiaa

Nykyisten amerikan minihevosten juuret ulottuvat 1800-luvulle. Kun siroimmat yksilöt saivat viettää leppoisaa elämää korkeamman yhteiskuntaluokan hoivissa, päätyivät vankkarakenteisemmat raatamaan raskaisiin kaivostöihin.Euroopasta vietiin pieniä, vahvoja kaivosponeja Yhdysvaltoihin työskentelemään Appalakkien hiilikaivoksiin. Ensimmäinen merkintä vientiponeista on vuodelta 1888. Näistä sisupusseista polveutuu tämän päivän amerikan minihevonen.Alun perin jalostustyö pohjautui lähinnä luonnon omiin metodeihin. Vain sitkeimmät selviytyivät ankarissa sääolosuhteissa ja raskaassa työssä niukalla ravinnolla. Sittemmin inhimillisemmät olot, sekä lisääntynyt tieto geeniperimästä teki mahdolliseksi keskittyä tulevan rodun, amerikan minihevosen, ulkoiseen olemukseen.

Kun kaivoksia suljettiin, muutamat kasvattajat ostivat itselleen siitoseläimiksi sieltä jääneet ponit. Näitä risteytettiin eri hevosrotujen pienimpien yksilöiden kanssa. Käytettiin mm. arabianhevosta, morganhevosta ja hackneyponia, jotka antoivat sekä siroutta että näyttävää liikettä. Intiaanien kaikenkirjavat ratsut toivat rotuun monia erikoisempia kirjavuuden muotoja. Amerikkalainen shetlanninponi, joka on täysin erityyppinen kuin Euroopassa tunnettu shettis, kehittyi rintarinnan amerikan minihevosen kanssa ja roturisteytyksiä näiden kahden välillä tehtiin paljon.

Tekstien lähde:
Northern Sky Miniatures